ersäufte

Saksa

Verbi

ersäufte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersäufen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersäufen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersäufen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersäufen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ersäuft (joka on partisiipin perfekti sanasta ersäufen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ersäuft (joka on partisiipin perfekti sanasta ersäufen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ersäuft (joka on partisiipin perfekti sanasta ersäufen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ersäuft (joka on partisiipin perfekti sanasta ersäufen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ersäuft (joka on partisiipin perfekti sanasta ersäufen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ersäuft (joka on partisiipin perfekti sanasta ersäufen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ersäuft (joka on partisiipin perfekti sanasta ersäufen)