erwehre

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erwehren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erwehren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erwehren
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erwehren