häälik

Viro

Substantiivi

häälik (gen hääliku, part häälikut)

1. (kielitiede) äänne

   lühike, pikk häälik – lyhyt, pitkä äänne

   helilised, helitud häälikud – soinnilliset, soinnittomat äänteet

Taivutus

• ÕS 2006 tyyppi 8 (õpik) [vanha taivutustyyppi]

Liittyvät sanat

• kaashäälik, täishäälik
• ahtushäälik, avahäälik, hammashäälik, huulhäälik, imihäälik, kurguhäälik, ninahäälik, sisihääliksulahäälik,sulghäälik, suuhäälik
• siirdehäälik

Aiheesta muualla

• häälik Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)