hävikki

Suomi

Substantiivi

hävikki (5-A)

1. (liiketaloustiede) tavaroiden todellisen määrän ja kirjanpidollisen määrän erotus, joka johtuu esim. laskuvirheistä, pilaantumisesta, näpistyksistä jne.

   Kauppamme hävikki oli viime vuonna suuri.

2. se osuus, mikä menee hukkaan

   Kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan yhä enemmän: hävikki kasvaa vuosi vuodelta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhæʋikːi/
• tavutus: hä‧vik‧ki

Käännökset

1. tavaroiden todellisen määrän ja kirjanpidollisen määrän erotus

englanti: loss

Liittyvät sanat

• kurantti, epäkurantti

Yhdyssanat

mittahävikki, painohävikki

Aiheesta muualla

• hävikki Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1159 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa