hankkiutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. saattaa itsensä (tahallisesti tai tahattomasti)
    Oletko taas hankkiutunut joihinkin vaikeuksiin?
    hankkiutua eroon jostakin

Ääntäminen

muokkaa
  • tavutus: hank‧kiu‧tu‧a / hank‧ki‧u‧tu‧a

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä hankkia (johdin -utu-)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa