Viro muokkaa

Verbi muokkaa

harjuma (inf harjuda, yks 3 harjub)

  1. (ma-infinitiivin kanssa) tottua, omaksua jokin tottumus
    Ta polnud harjunud linnas elama. – Hän ei ollut tottunut asumaan kaupungissa.
  2. (tavallisesti komitatiivin kanssa) tottua, mukautua, sopeutua
    Harjutakse teineteisega ja elatakse ilma armastusetagi. – Totutaan toisiinsa ja eletään ilman rakkauttakin.
  3. tottua, harjaantua (syn. viluma)

Taivutus muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • harjuma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • harjuma sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)