harjuma

Viro

Verbi

harjuma (inf harjuda, yks 3 harjub)

1. (ma-infinitiivin kanssa) tottua, omaksua jokin tottumus

   Ta polnud harjunud linnas elama. – Hän ei ollut tottunut asumaan kaupungissa.

2. (tavallisesti komitatiivin kanssa) tottua, mukautua, sopeutua

   Harjutakse teineteisega ja elatakse ilma armastusetagi. – Totutaan toisiinsa ja eletään ilman rakkauttakin.

3. tottua, harjaantua (syn. viluma)

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 27 (elama) elama

Liittyvät sanat

• külge harjuma

Aiheesta muualla

• harjuma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• harjuma sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)