harppoa

Suomi

Verbi

harppoa (52-B) (taivutus[luo])

1. kulkea hyvin pitkin askelin

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrpːoɑˣ/
• tavutus: harp‧po‧a

Etymologia

frekventatiivijohdos verbistä harpata ((vahva) vokaalivartalo harpp|aa- + johdin -o- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: harppominen

Aiheesta muualla

• harppoa Kielitoimiston sanakirjassa