Substantiivi

muokkaa

havainnoin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta havainto

havainnoin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä havainnoida
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä havainnoida