havainto

Suomi

Substantiivi

havainto (1-J) (monikko havainnot)

1. havaitsemisen tulos, ympäristön tilasta tehty mittaus tai aistinvarainen tulkinta

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑ.ʋɑin.t̪o/

• tavutus: ha‧vain‧to

Etymologia

Samuel Roosin käyttöön ottama sana

Käännökset

1. havaitsemisen tulos, ympäristön tilasta tehty mittaus tai aistinvarainen tulkinta

englanti: observation

ruotsi: iakttagelse

Liittyvät sanat

havainnon hallinta, havainnon tekeminen, havaita, havaitsemus, intuitio, kognitio, mielle

Johdokset

• adjektiivit: havainnollinen
• verbit: havainnoida, havainnoitua

Yhdyssanat

aikahavanto, aistihavainto, hajahavainto, harhahavainto, havainnontekijä, havainto-opetus, havaintoaika, havaintoaines, havaintoalue, havaintoarvo, havaintoasema, havaintoesimerkki, havaintoesine, havaintoesitys, havaintoharha, havaintohetki, havaintokausi, havaintokausi, havaintokenttä havaintokerta, havaintokirja, havaintokuva, havaintokyky, havaintokynnys, havaintomalli, havaintomenetelmä, havaintopaikka, havaintopiiri, havaintopsykologia, havaintopäivä, havaintosarja, havaintotila, havaintotulos, havaintotunti, havaintotyö, havaintoverkko, havaintovirhe, havaintoväline, havaintovälineistö havaintoyksikkö, havantomenetelmä, havantopäiväkirja, havantotaito, havantotaulu, havantotorni, ilmahavainto, itsehavainto, kasvihavainto, kenttähavainto, kertahavainto, kielihavainto, kuulohavainto, lentohavainto, lintuhavainto, lisähavainto, lämpöhavainto, matkahavainto, näköhavainto, pilvihavainto, sadehavainto, säähavainto, säähavaintoalus, säähavaintoasema, säähavaintopallo, tiedusteluhavainto, ufohavainto, vedenkorkeushavainto, virhehavainto, yleishavainto

Aiheesta muualla

• havainto Kielitoimiston sanakirjassa
• havainto Tieteen termipankissa