Katso artikkeli Kognitio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kognitio (3)

  1. mielessä tapahtuva tiedon käsittely; ajattelu tai korkeammat henkiset toiminnot

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkogniˌt̪io/, /ˈkoŋniˌt̪io/
  • tavutus: kog‧ni‧ti‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kognitio kognitiot
genetiivi kognition kognitioiden
kognitioitten
partitiivi kognitiota kognitioita
akkusatiivi kognitio;
kognition
kognitiot
sisäpaikallissijat
inessiivi kognitiossa kognitioissa
elatiivi kognitiosta kognitioista
illatiivi kognitioon kognitioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kognitiolla kognitioilla
ablatiivi kognitiolta kognitioilta
allatiivi kognitiolle kognitioille
muut sijamuodot
essiivi kognitiona kognitioina
translatiivi kognitioksi kognitioiksi
abessiivi kognitiotta kognitioitta
instruktiivi kognitioin
komitatiivi kognitioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kognitio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa