Wikipedia
Katso artikkeli Ajattelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Ajattelu

Substantiivi

muokkaa

ajattelu (2)[1]

  1. se, että ajatellaan; kognitiivista kykyä edellyttävä toiminta, jossa saavutetaan ymmärrystä tai päädytään kielellisesti lopputulemiin tiedetyistä faktoista ja tehdyistä oletuksista

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑjɑt̪ˌt̪elu/
  • tavutus: a‧jat‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ajattelu ajattelut
genetiivi ajattelun ajattelujen
ajatteluiden
ajatteluitten
partitiivi ajattelua ajatteluita
ajatteluja
akkusatiivi ajattelu;
ajattelun
ajattelut
sisäpaikallissijat
inessiivi ajattelussa ajatteluissa
elatiivi ajattelusta ajatteluista
illatiivi ajatteluun ajatteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ajattelulla ajatteluilla
ablatiivi ajattelulta ajatteluilta
allatiivi ajattelulle ajatteluille
muut sijamuodot
essiivi ajatteluna ajatteluina
translatiivi ajatteluksi ajatteluiksi
abessiivi ajattelutta ajatteluitta
instruktiivi ajatteluin
komitatiivi ajatteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ajattelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
ajatella  (vahva vartalo ajattele-)  + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

ajatelma, ajatteleminen, ajattelija, ajatus, filosofia, intuitio, järki, kognitio, päättely

Yhdyssanat
muokkaa

ajattelukyky, ajattelutapa, ajattelutyö, arkiajattelu, rooliajattelu, toiveajattelu, ääriajattelu

Sanaliitot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2