intuitio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaintuitio (3)
- tehtyyn havaintoon perustuva oivallus, välitöntä tietämistä, jossa tieto kohteesta saavutetaan suoraan, eikä perustu havannoijan havaintomaailmaan, päättelyyn eikä kokemukseen, vaistonvarainen tajuaminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈint̪ui̯ˌt̪io/, [ˈint̪uit̪io̞]
- tavutus: in‧tui‧ti‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | intuitio | intuitiot |
genetiivi | intuition | intuitioiden intuitioitten |
partitiivi | intuitiota | intuitioita |
akkusatiivi | intuitio; intuition |
intuitiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | intuitiossa | intuitioissa |
elatiivi | intuitiosta | intuitioista |
illatiivi | intuitioon | intuitioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | intuitiolla | intuitioilla |
ablatiivi | intuitiolta | intuitioilta |
allatiivi | intuitiolle | intuitioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | intuitiona | intuitioina |
translatiivi | intuitioksi | intuitioiksi |
abessiivi | intuitiotta | intuitioitta |
instruktiivi | – | intuitioin |
komitatiivi | – | intuitioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | intuitio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. tehtyyn havaintoon perustuva oivallus, välitöntä tietämistä, jossa tieto kohteesta saavutetaan suoraan, eikä perustu havannoijan havaintomaailmaan, päättelyyn eikä kokemukseen, vaistonvarainen tajuaminen