oivallus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaoivallus (39)
- älynvälähdys; jonkin äkillinen tajuaminen tai keksiminen
- oivalluskyky
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoi̯ʋɑlːus/
- tavutus: oi‧val‧lus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | oivallus | oivallukset |
genetiivi | oivalluksen | oivallusten oivalluksien |
partitiivi | oivallusta | oivalluksia |
akkusatiivi | oivallus; oivalluksen |
oivallukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | oivalluksessa | oivalluksissa |
elatiivi | oivalluksesta | oivalluksista |
illatiivi | oivallukseen | oivalluksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | oivalluksella | oivalluksilla |
ablatiivi | oivallukselta | oivalluksilta |
allatiivi | oivallukselle | oivalluksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | oivalluksena | oivalluksina |
translatiivi | oivallukseksi | oivalluksiksi |
abessiivi | oivalluksetta | oivalluksitta |
instruktiivi | – | oivalluksin |
komitatiivi | – | oivalluksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | oivallukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
oivallus- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: oivalluksellinen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- oivallus Kielitoimiston sanakirjassa