Wikipedia
Katso artikkeli Järki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

järki (7-L)

  1. kyky ajatella rationaalisesti
    Käytä järkeäsi.
    Tuo oli ihan järjenvastainen idea!
  2. tolkku, idea
    Tässä ei ole mitään järkeä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjærki/
  • tavutus: jär‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järki järjet
genetiivi järjen järkien
(järkein)
partitiivi järkeä järkiä
akkusatiivi järki;
järjen
järjet
sisäpaikallissijat
inessiivi järjessä järjissä
elatiivi järjestä järjistä
illatiivi järkeen järkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi järjellä järjillä
ablatiivi järjeltä järjiltä
allatiivi järjelle järjille
muut sijamuodot
essiivi järkenä järkinä
translatiivi järjeksi järjiksi
abessiivi järjettä järjittä
instruktiivi järjin
komitatiivi järkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo järje-
vahva vartalo järke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Aiemmin sana on merkinnyt mm. ’riviä’ (vrt. viron järg). [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ihmisjärki, järjenjuoksu, järjenlahja, järjenvastainen, järkeenkäypä, järkeenkäyvä, järkiavioliitto, järkikulta, järkimies, järkiniekka, järkiperuste, järkiperäinen, järkipuhe, järkisyy, maalaisjärki, talonpoikaisjärki, täysijärkinen

Aiheesta muualla

muokkaa
  • järki Kielitoimiston sanakirjassa
  • järki Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 717, 3625 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.