SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

järki (7-L)

  1. kyky ajatella rationaalisesti
    Käytä järkeäsi.
    Tuo oli ihan järjenvastainen idea!
  2. tolkku, idea
    Tässä ei ole mitään järkeä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjærki/
  • tavutus: jär‧ki

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järki järjet
genetiivi järjen järkien
(järkein)
partitiivi järkeä järkiä
akkusatiivi järki;
järjen
järjet
sisäpaikallissijat
inessiivi järjessä järjissä
elatiivi järjestä järjistä
illatiivi järkeen järkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi järjellä järjillä
ablatiivi järjeltä järjiltä
allatiivi järjelle järjille
muut sijamuodot
essiivi järkenä järkinä
translatiivi järjeksi järjiksi
abessiivi järjettä järjittä
instruktiivi järjin
komitatiivi järkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo järje-
vahva vartalo järke-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Aiemmin sana on merkinnyt mm. ’riviä’.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ihmisjärki, järjenjuoksu, järjenlahja, järkeenkäypä, järkeenkäyvä, järkiavioliitto, järkikulta, järkimies, järkiniekka, järkiperuste, järkiperäinen, järkipuhe, järkisyy, maalaisjärki, talonpoikaisjärki

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • järki Kielitoimiston sanakirjassa
  • järki Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.