SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tolkku (1-A)

  1. järkevyys, järki, mielekkyys
    Ei tuossa ole mitään tolkkua.
    Kyllä joka asiassa sentään joku tolkku pitää olla!
  2. tajunta, tajuissaan oleminen, vastakohtana tajuttomuudelle
    Siinä voi äkkiä olla tolkku pois.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪olkku/
  • tavutus: tolk‧ku

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tolkku tolkut
genetiivi tolkun tolkkujen
partitiivi tolkkua tolkkuja
akkusatiivi tolkku;
tolkun
tolkut
sisäpaikallissijat
inessiivi tolkussa tolkuissa
elatiivi tolkusta tolkuista
illatiivi tolkkuun tolkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tolkulla tolkuilla
ablatiivi tolkulta tolkuilta
allatiivi tolkulle tolkuille
muut sijamuodot
essiivi tolkkuna tolkkuina
translatiivi tolkuksi tolkuiksi
abessiivi tolkutta tolkuitta
instruktiivi tolkuin
komitatiivi tolkkuine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

venäjän sanasta толк (tolk) ’järki’[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tolkku Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.