tolkku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- järkevyys, järki, mielekkyys
- Ei tuossa ole mitään tolkkua.
- Kyllä joka asiassa sentään joku tolkku pitää olla!
- tajunta, tajuissaan oleminen, vastakohtana tajuttomuudelle
- Siinä voi äkkiä olla tolkku pois.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪olkːu/
- tavutus: tolk‧ku
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tolkku | tolkut |
| genetiivi | tolkun | tolkkujen |
| partitiivi | tolkkua | tolkkuja |
| akkusatiivi | tolkku; tolkun |
tolkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tolkussa | tolkuissa |
| elatiivi | tolkusta | tolkuista |
| illatiivi | tolkkuun | tolkkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tolkulla | tolkuilla |
| ablatiivi | tolkulta | tolkuilta |
| allatiivi | tolkulle | tolkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tolkkuna | tolkkuina |
| translatiivi | tolkuksi | tolkuiksi |
| abessiivi | tolkutta | tolkuitta |
| instruktiivi | – | tolkuin |
| komitatiivi | – | tolkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tolku- | |
| vahva vartalo | tolkku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavenäjän sanasta толк (tolk) ’järki’[1][2][3]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: tolkuton, tolkullinen
- verbit: tolkuttaa
Aiheesta muualla
muokkaa- tolkku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana tolkku.