SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tajunta (9-J)[1]

  1. tietoisuus
    Tajunnan ja tajuttomuuden välinen raja.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tajunta tajunnat
genetiivi tajunnan tajuntojen
(tajuntain)
partitiivi tajuntaa tajuntoja
akkusatiivi tajunta;
tajunnan
tajunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi tajunnassa tajunnoissa
elatiivi tajunnasta tajunnoista
illatiivi tajuntaan tajuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tajunnalla tajunnoilla
ablatiivi tajunnalta tajunnoilta
allatiivi tajunnalle tajunnoille
muut sijamuodot
essiivi tajuntana tajuntoina
translatiivi tajunnaksi tajunnoiksi
abessiivi tajunnatta tajunnoitta
instruktiivi tajunnoin
komitatiivi tajuntoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Thiodolf Reinin vuonna 1884 käyttöön ottama uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alitajunta, piilotajunta, tajunnanhäiriö, tajunnansisältö, tajunnantila, tajunnanvirta, tajuntateollisuus

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tajunta Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.