ymmärrys

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ymmärrys (39)[1]

  1. se, että hahmottaa jonkin kokonaisuuden ja ymmärtää sen sisältämiä vuorovaikutussuhteita ja mahdollisia sekä todennäköisiä tapahtumia

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈymmærrys/
  • tavutus: ym‧mär‧rys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ymmärrys ymmärrykset
genetiivi ymmärryksen ymmärrysten
ymmärryksien
partitiivi ymmärrystä ymmärryksiä
akkusatiivi ymmärrys;
ymmärryksen
ymmärrykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ymmärryksessä ymmärryksissä
elatiivi ymmärryksestä ymmärryksistä
illatiivi ymmärrykseen ymmärryksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ymmärryksellä ymmärryksillä
ablatiivi ymmärrykseltä ymmärryksiltä
allatiivi ymmärrykselle ymmärryksille
muut sijamuodot
essiivi ymmärryksenä ymmärryksinä
translatiivi ymmärrykseksi ymmärryksiksi
abessiivi ymmärryksettä ymmärryksittä
instruktiivi ymmärryksin
komitatiivi ymmärryksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ihmisymmärrys, väärinymmärrys, yhteisymmärrys

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39