Substantiivi

muokkaa

ymmärtämys (39)[1]

  1. kyky ymmärtää
  2. ymmärtäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈymːærˌt̪æmys/
  • tavutus: ym‧mär‧tä‧mys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ymmärtämys ymmärtämykset
genetiivi ymmärtämyksen ymmärtämysten
ymmärtämyksien
partitiivi ymmärtämystä ymmärtämyksiä
akkusatiivi ymmärtämys;
ymmärtämyksen
ymmärtämykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ymmärtämyksessä ymmärtämyksissä
elatiivi ymmärtämyksestä ymmärtämyksistä
illatiivi ymmärtämykseen ymmärtämyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ymmärtämyksellä ymmärtämyksillä
ablatiivi ymmärtämykseltä ymmärtämyksiltä
allatiivi ymmärtämykselle ymmärtämyksille
muut sijamuodot
essiivi ymmärtämyksenä ymmärtämyksinä
translatiivi ymmärtämykseksi ymmärtämyksiksi
abessiivi ymmärtämyksettä ymmärtämyksittä
instruktiivi ymmärtämyksin
komitatiivi ymmärtämyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ymmärtämykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ymmärtämys-

Etymologia

muokkaa
  • johdettu sanasta ymmärtää

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39