Substantiivi

muokkaa

mielle (48-I)[1]

  1. havaintoihin pohjautuva yleensä välittömiin ärsykkeisiin liittymätön psyykkinen aines

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmie̯lːeˣ/
  • tavutus: miel‧le

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mielle mielteet
genetiivi mielteen mielteiden
mielteitten
partitiivi miellettä mielteitä
akkusatiivi mielle;
mielteen
mielteet
sisäpaikallissijat
inessiivi mielteessä mielteissä
elatiivi mielteestä mielteistä
illatiivi mielteeseen mielteisiin
mielteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mielteellä mielteillä
ablatiivi mielteeltä mielteiltä
allatiivi mielteelle mielteille
muut sijamuodot
essiivi mielteenä mielteinä
translatiivi mielteeksi mielteiksi
abessiivi mielteettä mielteittä
instruktiivi mieltein
komitatiivi mielteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mieltee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
miellet-

Etymologia

muokkaa

Volmari Kilpisen luoma uudissana[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

miellesisältö, mielleyhtymä, pakkomielle

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mielle Kielitoimiston sanakirjassa
  • mielle Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-I
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).