hight

Katso myös: Hight

Englanti

Adjektiivi

hight (ei vertailuasteita)

1. (vanhentunut) nimeltään

   an urchin, hight John Smith

Substantiivi

hight (monikko hights)

1. (vanhentunut, nykykielessä standardista poikkeava) rinnakkainen kirjoitusasu sanasta height

Liittyvät sanat

• high

Verbi

hight

1. (vanhentunut) olla ollut nimeltään, olla tullut kutsutuksi (joksikin)

   Geraldine she hight.

2. (vanhentunut) olla kutsunut (jollakin nimellä)

   Childe Harold was he hight.

3. (murteellinen, yleiskielessä vanhentunut) käskeä (tekemään tai olemaan tekemättä jotakin)

Etymologia

• keskienglannin sanasta hight ("olla nimeltään") < muinaisenglannin hēht < preteriti verbistä hātan ("olla nimeltään")

Huomautukset

• Verbi esintyy vain preteritissä ja partisiipin perfektissä – infinitiiviä tai preesensiä sillä ei ole.