Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kutsua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta kutsu

Verbi muokkaa

kutsua (52) (taivutus[luo])

  1. nimittää, antaa asialle tai henkilölle nimi; sanoa joksikin
    Kutsumme kissaamme Vilmaksi.
    Kutsumme Teemua lempinimellä Teme.
  2. kiinnittää toisen huomio itseensä mainitsemalla tämä nimeltä
    Kutsuin häntä monta kertaa, mutta hän ei tuntunut kuulevan.
  3. pyytää, kehottaa tai velvoittaa saapumaan johonkin tilaisuuteen, esimerkiksi juhliin, tai tulemaan kylään
    Minut kutsuttiin juhannushäihin.
    Jos syytetty kutsutaan oikeuteen henkilökohtaisesti kuultavaksi, oikeuteen on mentävä.
  4. pyytää luokseen, käskeä käymään
    Mummo kutsui käymään ensi sunnuntaina.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkut̪suɑˣ/
  • tavutus: kut‧su‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kutsumanimi

Aiheesta muualla muokkaa

  • kutsua Kielitoimiston sanakirjassa
  • kutsua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa