llamar (1.) (taivutus)
- soittaa (kelloa, ovikelloa tai puhelimella); koputtaa ovelle
- Te llaman desde París. – Sinulle soitetaan Pariisista.
- Entren sin llamar. – Mennä sisään koputtamatta.
- prnl.: llamarse olla nimenä, kutsua joksikin
- ¿Cómo te llamas? – Mikä on nimesi [kirj. miksi sinua kutsutaan]
- Eso yo lo llamo un auténtico robo. – Tuota minä kutsun todelliseksi ryöstöksi.
- kehottaa tekemään jotakin
- Bin Laden llama a la guerra santa para liberar la "tierra palestina". (El País)
- houkutella, vetää puoleensa
- La natación no me llama. – Uiminen ei huvita minua.
- kerätä kokoon, järjestää (kokous, vaalit, kansanäänestys)
