hion

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hioa

hion

  1. (taivutusmuoto, murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta hikoan

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

hion

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta hio