hio

Suomi

Verbi

hio

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hioa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hioa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hioa

Verbi

hio

1. (taivutusmuoto, murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta hikoa

Bali

Substantiivi

hio

1. suitsuke

Indonesia

Substantiivi

hio

1. suitsuke

Ruotsi

Substantiivi

hio yl. (yks. määr. hion[luo], ei monikkoa)

1. hole in one

Ääntäminen

• IPA: /hiːʊ/

Etymologia

• akronyymi sanasta hole-in-one

Huomautukset

• Akronyymia käytetään varsinkin tarvittaessa määräistä muotoa, koska alkuperäissana ei sitaattilainana siihen taivu.