Suitsuke

Substantiivi

muokkaa

suitsuke (48-A)[1]

Katso artikkeli Suitsuke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. suitsute, aromaattinen aine, joka palaessaan levittää ympäristöönsä tuoksua
    Olibaanihartsia on perinteisesti käytetty suitsukkeena.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsui̯t̪sukeˣ/
  • tavutus: suit‧su‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suitsuke suitsukkeet
genetiivi suitsukkeen suitsukkeiden
suitsukkeitten
partitiivi suitsuketta suitsukkeita
akkusatiivi suitsuke;
suitsukkeen
suitsukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi suitsukkeessa suitsukkeissa
elatiivi suitsukkeesta suitsukkeista
illatiivi suitsukkeeseen suitsukkeisiin
suitsukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suitsukkeella suitsukkeilla
ablatiivi suitsukkeelta suitsukkeilta
allatiivi suitsukkeelle suitsukkeille
muut sijamuodot
essiivi suitsukkeena suitsukkeina
translatiivi suitsukkeeksi suitsukkeiksi
abessiivi suitsukkeetta suitsukkeitta
instruktiivi suitsukkein
komitatiivi suitsukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suitsukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suitsuket-

Etymologia

muokkaa

suitsu + -ke

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

suitsukeaine

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A