huiputtaa

Suomi

Verbi

huiputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. puijata, huijata

Ääntäminen

• IPA: /ˈhui̯put̪ːɑːˣ/
• tavutus: hui‧put‧taa

Etymologia

Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden teorian mukaan se on kontaminaatio verbeistä huijata ja peiputtaa. Toisen mukaan se liittyy huipata-sanaan, ja on merkityslaina ruotsista, jossa svindel-sanalla on sekä ’huimaamisen’ että ’huiputtamisen’ merkitys. Kirjakielessä sana on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.

Käännökset

1. puijata, huijata

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: huiputtaminen, huiputus

Aiheesta muualla

• huiputtaa Kielitoimiston sanakirjassa
• huiputtaa Suomen murteiden sanakirjassa
• huiputtaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 844 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa