Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

huiputtaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. puijata, huijata

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhui̯put̪ːɑːˣ/
  • tavutus: hui‧put‧taa

Etymologia muokkaa

Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden teorian mukaan se on kontaminaatio verbeistä huijata ja peiputtaa. Toisen mukaan se liittyy huipata-sanaan, ja on merkityslaina ruotsista, jossa svindel-sanalla on sekä ’huimaamisen’ että ’huiputtamisen’ merkitys. Kirjakielessä sana on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.