huithapeli

Suomi

Substantiivi

huithapeli (6)

1. kevytmielinen ja vastuuton henkilö

Etymologia

• epävarma
• sana on yhdistetty murteellisiin sanoihin huitu, vedensekainen maito tai piimä, ja huitukka, ohut ja laiha (Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1, A-K, 1992)
• toisen selityksen mukaan merimiesslangia ja Lontoon kaupunginosan nimestä Whitechapel, joka tunnettiin paheiden pesänä

Aiheesta muualla

• huithapeli Kielitoimiston sanakirjassa