hukkaamiskielto

Suomi

Substantiivi

hukkaamiskielto

1. (oikeustiede) pakkokeino, jolla turvataan vastaisen maksuvelvollisuuden tai menettämisseuraamuksen täytäntöönpano; tavallisesti talousrikosepäilyihin liittyvä pakkokeino, jolla turvataan saaminen kun rikostuomio voi tulla sisältämään vahingonkorvauksia tai valtiolle menetettävän rahamäärän

   asetettavaksi hukkaamiskieltoon tai takavarikoitavaksi

Etymologia

yhdyssana sanoista hukkaaminen ja kielto

Käännökset

1. pakkokeino, jolla turvataan vastaisen maksuvelvollisuuden tai menettämisseuraamuksen täytäntöönpano

englanti: prohibition of transfer