hukkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahukkaaminen (38)
- teonnimi verbistä hukata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hukkaaminen | hukkaamiset |
| genetiivi | hukkaamisen | hukkaamisten hukkaamisien |
| partitiivi | hukkaamista | hukkaamisia |
| akkusatiivi | hukkaaminen; hukkaamisen |
hukkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hukkaamisessa | hukkaamisissa |
| elatiivi | hukkaamisesta | hukkaamisista |
| illatiivi | hukkaamiseen | hukkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hukkaamisella | hukkaamisilla |
| ablatiivi | hukkaamiselta | hukkaamisilta |
| allatiivi | hukkaamiselle | hukkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hukkaamisena (hukkaamisna) |
hukkaamisina |
| translatiivi | hukkaamiseksi | hukkaamisiksi |
| abessiivi | hukkaamisetta | hukkaamisitta |
| instruktiivi | – | hukkaamisin |
| komitatiivi | – | hukkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hukkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hukkaamis- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. hukkaaminen
|