hukata (73) (taivutus[luo])

  1. saattaa tietämättään tuntemattomaan paikkaan
  2. heittää hukkaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhukɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: hu‧ka‧ta

Etymologia

muokkaa

sanan hukka vartalosta huka- ja suffiksista -ta tai erillinen laina samasta germaanisesta lähteestä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hukkaamiskielto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hukata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.