Katso myös: Hukka

Substantiivi

muokkaa

hukka (10-A)

  1. menetys, tuhlaus
    mennä/heittää hukkaan
    ajan ja rahan hukkaa
  2. hävitys, turmio, perikato
    Nyt meidät hukka perii!
  3. (murteellinen) susi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhukːɑ/
  • tavutus: huk‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hukka hukat
genetiivi hukan hukkien
(hukkain)
partitiivi hukkaa hukkia
akkusatiivi hukka;
hukan
hukat
sisäpaikallissijat
inessiivi hukassa hukissa
elatiivi hukasta hukista
illatiivi hukkaan hukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hukalla hukilla
ablatiivi hukalta hukilta
allatiivi hukalle hukille
muut sijamuodot
essiivi hukkana hukkina
translatiivi hukaksi hukiksi
abessiivi hukatta hukitta
instruktiivi hukin
komitatiivi hukkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huka-
vahva vartalo hukka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Vastineita lähisukukielissä: karjalan hukka, vatjan ukka, viron hukk ja liivin ukkõ. Epävarmoja vastineita on esitetty myös etäsukukielistä. Sanavartalo on luultavasti germaaninen laina sanasta *sukka, josta mm. muinaisnorjan sukk. Merkitys ’susi’ on itäsuomalainen ja karjalainen merkityksen laajennus ilmeisesti sanan muista merkityksistä.[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot
muokkaa

ajanhukka, energianhukka, hukka-aika, hukkakaura, hukkakäyttö, hukkalämpö, hukkaneliö, hukkapala, hukkaprosentti, hukkapuu, hukkareissu, hukkateille, hukkateillä, hukkatila, hukkaääni, kuorimishukka, lämmönhukka, mieshukka, nestehukka, punahukka, pussihukka, susihukka, uittohukka, verenhukka

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hukka Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

hukka

  1. susi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hukka Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Adverbi

muokkaa

hukka

  1. rempalleen
  2. tavallisesti yhdessä verbin kanssa .. hukkaan, .. häviöön, .. turmioon, .. perikatoon jms.
    hukka minema – tuhoutua; (laivasta) joutua haaksirikkoon; mennä pilalle, pilaantua; (ihmisestä) joutua rappiolle; (usk.) joutua kadotukseen

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hukka sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.