hukka

Katso myös: Hukka

Suomi

Substantiivi

hukka (10-A)

1. menetys, tuhlaus

   mennä/heittää hukkaan

   ajan ja rahan hukkaa

2. hävitys, turmio, perikato

   Nyt meidät hukka perii!

3. (murteellinen) susi

Ääntäminen

• IPA: /ˈhukːɑ/
• tavutus: huk‧ka

Etymologia

Vastineita lähisukukielissä: karjalan hukka, vatjan ukka, viron hukk ja liivin ukkõ. Epävarmoja vastineita on esitetty myös etäsukukielistä. Sanavartalo on luultavasti germaaninen laina sanasta *sukka, josta mm. muinaisnorjan sukk. Merkitys ’susi’ on itäsuomalainen ja karjalainen merkityksen laajennus ilmeisesti sanan muista merkityksistä.

Liittyvät sanat

• hukkuminen
• kadota
• katoaminen

Johdokset

• verbit: hukkaantua, hukkautua, hukkua, hukata

Yhdyssanat ja sanaliitot

ajanhukka, energianhukka, hukka-aika, hukkakaura, hukkakäyttö, hukkalämpö, hukkaneliö, hukkapala, hukkaprosentti, hukkapuu, hukkareissu, hukkateille, hukkateillä, hukkatila, hukkaääni, kuorimishukka, lämmönhukka, mieshukka, nestehukka, punahukka, pussihukka, susihukka, uittohukka, verenhukka

Idiomit

• joutua hukkaan kadota, hävitä, hukkua
• olla hukassa olla kateissa
• hukka perii koittaa perikato, tulee isoja ongelmia

Aiheesta muualla

• hukka Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala

Substantiivi

hukka

1. susi

Aiheesta muualla

• hukka Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viro

Adverbi

hukka

1. rempalleen
2. tavallisesti yhdessä verbin kanssa .. hukkaan, .. häviöön, .. turmioon, .. perikatoon jms.

   hukka minema – tuhoutua; (laivasta) joutua haaksirikkoon; mennä pilalle, pilaantua; (ihmisestä) joutua rappiolle; (usk.) joutua kadotukseen

Liittyvät sanat

• hukk
• hukka mõistma
• hukka saatma

Johdokset

• hukkama
• hukkuma

Aiheesta muualla

• hukka sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)