Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hukkaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta hukka

Verbi muokkaa

hukkaa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hukata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hukata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hukata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hukata