hukkapuu

Suomi

Substantiivi

hukkapuu (18)

1. (metsätiede) puun korjuussa ja jalostuksessa hyödyntämättä jäävä puu

Ääntäminen

• IPA: /ˈhukːɑˌpuː/
• tavutus: huk‧ka‧puu

Etymologia

• yhdyssana sanoista hukka ja puu

Käännökset

1. puun korjuussa ja jalostuksessa hyödyntämättä jäävä puu

englanti: wastewood ruotsi: spillträ, spillvirke

saksa: Schlagverlust m.

Aiheesta muualla

hukkapuu Kielitoimiston sanakirjassa