Suomi muokkaa

Interjektio muokkaa

hurraa

  1. riemua tai arvostusta ilmaiseva huudahdus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhurːɑː/
  • tavutus: hur‧raa

Etymologia muokkaa

ruotsin ja saksan hurra < ehkä turkin (v)ura (imperatiivi verbistä vurmak ’lyödä’)[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Synonyymit muokkaa

Verbi muokkaa

hurraa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hurrata
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hurrata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hurrata

Viitteet muokkaa

  1. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.