riemu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariemu (1)
- suuri ilo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrie̯mu/
- tavutus: rie‧mu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riemu | riemut |
| genetiivi | riemun | riemujen |
| partitiivi | riemua | riemuja |
| akkusatiivi | riemu; riemun |
riemut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riemussa | riemuissa |
| elatiivi | riemusta | riemuista |
| illatiivi | riemuun | riemuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riemulla | riemuilla |
| ablatiivi | riemulta | riemuilta |
| allatiivi | riemulle | riemuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riemuna | riemuina |
| translatiivi | riemuksi | riemuiksi |
| abessiivi | riemutta | riemuitta |
| instruktiivi | – | riemuin |
| komitatiivi | – | riemuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riemu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- riemu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa