hurrit

Suomi

Substantiivi

hurrit

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta hurri
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta hurri

Ruotsi

Substantiivi

hurrit yl. (3) (yks. määr. hurriten[luo], mon. epämäär. hurriter[luo], mon. määr. hurriterna[luo])

1. hurri (historiallisen kansan jäsen)