Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Hurri

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

hurri (5)

  1. (halventava) vanha suomenruotsalaisista käytetty kutsumanimi, joskus kielteisessä mielessä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhurːi/, [ˈhurːi]
  • tavutus: hur‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hurri hurrit
genetiivi hurrin hurrien
(hurrein)
partitiivi hurria hurreja
akkusatiivi hurri;
hurrin
hurrit
sisäpaikallissijat
inessiivi hurrissa hurreissa
elatiivi hurrista hurreista
illatiivi hurriin hurreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hurrilla hurreilla
ablatiivi hurrilta hurreilta
allatiivi hurrille hurreille
muut sijamuodot
essiivi hurrina hurreina
translatiivi hurriksi hurreiksi
abessiivi hurritta hurreitta
instruktiivi hurrein
komitatiivi hurreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hurri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

[1] suomenruotsalainen:

Nykykäsityksen mukaan sana kuvaa ruotsinkielisen puhetta silloin, kun suomenkielinen ei ymmärrä häntä, ja se tulee mahdollisesti sanonnoista ”hur, huru” (”kuinka”, ”miten”) ja ”hör du”, (murteellisesti) hörru (”kuules”, ”kuuletko”). (Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.)

Vanha, nykyään hylätty käsitys on että sana oli alun perin suden kiertoilmaus (vrt. samaa tarkoittava hurtta) ja muuttui siitä tarkoittamaan erilaisia karvaisia eläimiä (koiraa, vuohta) ja partaisia ja pitkätukkaisia ja kulkumiehiä ja (ruotsinkielisiä) kulkukauppiaita. Tästä olisi seurannut merkitys levoton nuorimies, yöjalassa kulkija, ja sittemmin kosija. (R. E. Nirvi, Petojen nimitykset kosinta- ja hääsanastossa, 1982) [1]

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • hurri Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

hurri (5)

  1. (historia) muinaisessa Mesopotamiassa eläneen kansan jäsen
  2. (historia) heidän kielensä

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa