huvita

Suomi

Verbi

huvita

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä huvittaa
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä huvittaa
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä huvittaa

Viro

Substantiivi

huvita

(taivutusmuoto) yksikön abessiivimuoto sanasta huvi

Verbi

huvita

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä huvitama
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä huvitama
(taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä huvitama

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=huvita&oldid=4609108”