ihmispesä

Suomi

Substantiivi

ihmispesä

1. ahdas asunto; tiiviisti asuttu ihmisten asuinpaikka, kaupunki

   Ihmispesä oli valmis. Nopeasti se oli valmistunut, melkein yhtä nopeasti kuin variksen pesä. (Reino Hukkanen, Tarinoita Siikajoen suurista uitoista)

   Havaitsin siellä kalanruotoja ja eläinten luita ja sisuksia, ruttoisia ryysyjä, vanhoja kenkärajoja, saviastiain palasia ja kaikkea jätettä, mitä ihmispesästä yleensä lähtee. (Kadotuksen kansa, Jack London, suom. Kaapo Murros)

   Hän katseli kerta vielä edessään olevaa aluetta ja ajatteli, mikä ääretön määrä työtä tehtiin tässä monimutkaisessa ihmispesässä. (Kun nukkuja herää, H. G. Wells, suom. Jalmari Finne)

   Noin kello kymmenen illalla he saapuivat Londonin sillalle, keskelle kiehuvaa, kiitävää, huutavaa ja hurraavaa ihmispesää, jonka oluesta hohtavat naamat paistoivat tuhansien tulisoittoin valossa (Mark Twain, Prinssi ja kerjäläispoika. suom. Tuko Hagman)

Meänkieli

Substantiivi

ihmispesä

1. ahdas ja likainen asunto

Aiheesta muualla

• ihmispesä Meänkielen sanakirjassa