illatus
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaillātus m., illāta f., illātum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä inferō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | illātus | illāta | illātum | nominatiivi | illātī | illātae | illāta | |
| akkusatiivi | illātum | illātam | illātum | akkusatiivi | illātōs | illātās | illāta | |
| genetiivi | illātī | illātae | illātī | genetiivi | illātōrum | illātārum | illātōrum | |
| datiivi | illātō | illātae | illātō | datiivi | illātīs | illātīs | illātīs | |
| ablatiivi | illātō | illātā | illātō | ablatiivi | illātīs | illātīs | illātīs | |