ilmaherruus

Suomi

Substantiivi

ilmaherruus (40)

1. (sodankäynti) ilmatilan hallinta ja sen käytön kielto viholliselta (myös kuvaannollisesti)

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑˌherːuːs/
• tavutus: il‧ma‧her‧ruus

Etymologia

• yhdyssana sanoista ilma ja herruus

Käännökset

1. ilmatilan hallinta ja sen käytön kielto viholliselta

englanti: air superiority

Aiheesta muualla

• ilmaherruus Kielitoimiston sanakirjassa