inkoativ
Norja (bokmål)
muokkaaAdjektiivi
muokkaainkoativ
- (kielitiede) inkoatiivinen
Norja (nynorsk)
muokkaaAdjektiivi
muokkaainkoativ
- (kielitiede) inkoatiivinen
Ruotsi
muokkaaAdjektiivi
muokkaainkoativ
| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Positiivi | |||||
| predikatiivinen | adjektiivinen | ||||
| epämääräinen | määräinen | ||||
| m. | inkoativ | m. | inkoativ | m. | inkoative [luo] |
| yl. | yl. | yl. | inkoativa | ||
| n. | inkoativt [luo] | n. | inkoativt [luo] | n. | |
| mon. | inkoativa [luo] | mon. | inkoativa [luo] | mon. | |
| Komparatiivi | |||||
| – | |||||
| Superlatiivi | |||||
| – | |||||
- (kielitiede) inkoatiivinen
Substantiivi
muokkaainkoativ n. (3) (yks. määr. inkoativet[luo], mon. epämäär. inkoativer [luo], mon. määr. inkoativerna [luo])
- (kielitiede) verbin perus- tai taivutusmuoto, joka on aspektiltaan inkoatiivinen