Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

irtain

  1. irti, irrallaan oleva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈirt̪ɑi̯n/
  • tavutus: ir‧tain

Aiheesta muualla muokkaa

  • irtain Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

irtain

  1. (oikeustiede) irtaimisto
    Ennen kuolinpesän irtaimeen kuuluvat käyttöesineet luetteloitiin tarkoin perunkirjoituksessa.

Aiheesta muualla muokkaa

  • irtain Kielitoimiston sanakirjassa