itsetietoinen tuottamus

Suomi

Substantiivi

itsetietoinen tuottamus

1. (oikeustiede) rikoksen tekeminen tai vahingon aiheuttaminen siten, että tekijä on mieltänyt tekonsa mahdolliset seuraukset, mutta silti tehnyt oikeudenloukkauksen luottaen siihen, ettei seurauksia sittenkään synny

Käännökset

1. rikoksen tekeminen tai vahingon aiheuttaminen siten, että tekijä on mieltänyt tekonsa mahdolliset seuraukset, mutta silti tehnyt oikeudenloukkauksen luottaen siihen, ettei seurauksia sittenkään synny

latina: culpa luxuria

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

• tuottamus

Vieruskäsitteet

• itsetiedoton tuottamus
• sopimuksentekorikkomus