Substantiivi

muokkaa

tuottamus (39)

  1. (oikeustiede) oikeudenloukkaus, joka on tehty tarkoittamatta, ennalta arvaamatta; siitä johtuva syyllisyys
    Tapaus oli pikemminkin tapaturma kuin tuottamus.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uo̯t̪ːɑmus/
  • tavutus: tuot‧ta‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuottamus tuottamukset
genetiivi tuottamuksen tuottamusten
tuottamuksien
partitiivi tuottamusta tuottamuksia
akkusatiivi tuottamus;
tuottamuksen
tuottamukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tuottamuksessa tuottamuksissa
elatiivi tuottamuksesta tuottamuksista
illatiivi tuottamukseen tuottamuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuottamuksella tuottamuksilla
ablatiivi tuottamukselta tuottamuksilta
allatiivi tuottamukselle tuottamuksille
muut sijamuodot
essiivi tuottamuksena tuottamuksina
translatiivi tuottamukseksi tuottamuksiksi
abessiivi tuottamuksetta tuottamuksitta
instruktiivi tuottamuksin
komitatiivi tuottamuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuottamukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuottamus-

Etymologia

muokkaa

verbi tuottaa + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kuolemantuottamus

Aiheesta muualla

muokkaa