iubens
Latina
muokkaaVerbi
muokkaaiubēns m./f./n.
- (taivutusmuoto) partisiipin preesens verbistä iubeō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | iubēns | iubēns | iubēns | nominatiivi | iubentēs | iubentēs | iubentia | |
| akkusatiivi | iubentem | iubentem | iubēns | akkusatiivi | iubentēs | iubentēs | iubentia | |
| genetiivi | iubentis | iubentis | iubentis | genetiivi | iubentium | iubentium | iubentium | |
| datiivi | iubentī | iubentī | iubentī | datiivi | iubentibus | iubentibus | iubentibus | |
| ablatiivi | iubentī iubente |
iubentī iubente |
iubentī iubente |
ablatiivi | iubentibus | iubentibus | iubentibus | |