jalopeura
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
jalopeura
- (vanhentunut) leijona
- Olkaat raittiit, valvokaat; sillä teidän vihollisenne perkele käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, ja etsii, kenen hän nielis. (Biblia 1776, 1. Piet. 5:8)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjɑloˌpeu̯rɑ/
- tavutus: ja‧lo‧peu‧ra
Etymologia muokkaa
Mikael Agricolan Raamatun ’leijonan’ merkityksessä käyttöön ottama sana. Sana esiintyy kansanrunoissa hirven toisintona. Sanalla jalo on itämurteissa merkitykset ’iso, pulska, komea; hurja, häijy’.[1] Jalopeura tarkoitti alunperin Leijonan tähdistöä. lähde?
Aiheesta muualla muokkaa
- jalopeura Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Klaas Ruppel: Jalopeura ja leijona Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. (päiväämätön). Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.2.2020.