jalopeura

Katso myös: Jalopeura, [[]]

Suomi

Substantiivi

jalopeura

1. (vanhentunut) leijona

   Olkaat raittiit, valvokaat; sillä teidän vihollisenne perkele käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, ja etsii, kenen hän nielis. (Biblia 1776, 1. Piet. 5:8)

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑloˌpeu̯rɑ/
• tavutus: ja‧lo‧peu‧ra

Etymologia

Mikael Agricolan Raamatun ’leijonan’ merkityksessä käyttöön ottama sana. Sana esiintyy kansanrunoissa hirven toisintona. Sanalla jalo on itämurteissa merkitykset ’iso, pulska, komea; hurja, häijy’. Jalopeura tarkoitti alunperin Leijonan tähdistöä. lähde?

Aiheesta muualla

• jalopeura Kielitoimiston sanakirjassa