leijona
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
leijona (10)
- kissaeläimiin kuuluva petoeläin (Panthera leo), joka elää villinä Afrikan savanneilla ja Intiassa
- (urheilu, arkikieltä) Suomen jääkiekkomaajoukkueen jäsen
- (arkikieltä) Lions-klubin jäsen
- (kuvaannollisesti) mies joka pyrkii tekemään vaikutuksen ulkonäöllään, muodikkuudellaan tms.
- seurapiirileijona, salonkileijona
- rantaleijona
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈlei̯jonɑ/
- tavutus: lei‧jo‧na
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leijona | leijonat |
| genetiivi | leijonan | leijonien (leijonain) |
| partitiivi | leijonaa | leijonia |
| akkusatiivi | leijona; leijonan |
leijonat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leijonassa | leijonissa |
| elatiivi | leijonasta | leijonista |
| illatiivi | leijonaan | leijoniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leijonalla | leijonilla |
| ablatiivi | leijonalta | leijonilta |
| allatiivi | leijonalle | leijonille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leijonana | leijonina |
| translatiivi | leijonaksi | leijoniksi |
| abessiivi | leijonatta | leijonitta |
| instruktiivi | – | leijonin |
| komitatiivi | – | leijonine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leijona- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
Vanhan ruotsin leijon (nyk. lejon) < latinan sanasta leō < muinaiskreikan sanasta λέων (léōn).[1] Vuoden 1642 Raamatusta kirjakieleen tullut sana.[2]
KäännöksetMuokkaa
1. Panthera leo
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
leijonahäkki, leijonalippu, leijonanharja, leijonankesyttäjä, leijonankita, leijonankynsi, leijonanluola, leijonanmetsästys, leijonanosa, leijonanpentu, leijonapaita, leijonavaakuna, merileijona, muotileijona, muurahaisleijona, naarasleijona, rantaleijona, salonkileijona
Aiheesta muuallaMuokkaa
- leijona Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Klaas Ruppel: Jalopeura ja leijona Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. (päiväämätön). Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 26.2.2020.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).