jamaa

Katso myös: jämää

Suomi

Substantiivi

jamaa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta jama

Fidžinhindi

Verbi

jamaa

1. kokoontua

Mwani

Substantiivi

jamaa (monikko jamaa) (9)

1. sukulainen
2. perheenjäsen

Etymologia

• arabian sanasta جَمَاعَة (’‎yhteisö’‎; ’‎ryhmä’‎; ’‎islamilainen seurakunnankokous’‎)

Huomautukset

• Rinnakkainen monikkomuoto wajamaa sopii yhtä hyvin käytettäväksi, mutta se taipuu tyypin 10 mukaan.

Substantiivi

jamaa (kollektiivinen)

1. perhe

Substantiivi

jamaa

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta jamaa

Swahili

Substantiivi

jamaa (monikko jamaa) (n-luokka)

1. sukulainen
2. perheenjäsen

Etymologia

• arabian sanasta جَمَاعَة (’‎yhteisö’‎; ’‎ryhmä’‎; ’‎islamilainen seurakunnankokous’‎)

Liittyvät sanat

Johdokset

• ujamaa

Substantiivi

jamaa (kollektiivinen)

1. perhe

Substantiivi

jamaa

1. (taivutusmuoto) monikkomuotoi sanasta jamaa