jollei
Suomi muokkaa
Konjunktio muokkaa
jollei
- (alistuskonjunktio) jos hän/se ei (käytetään yks. 3. persoonassa)
- Jollei hän mene kouluun, hän on pulassa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjolːei̯/
- tavutus: jol‧lei
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| 1. pers. | jollen | jollemme |
| 2. pers. | jollet | jollette |
| 3. pers. | jollei | jolleivät tai jolleivat |
Etymologia muokkaa
Konjunktio on supistuma alkuosasta joka-sanan yksikön adessiivista jolla ja kieltoverbistä.[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- jollei Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 388. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.